Onko HIFK:istä ja Pikkaraisesta menestymään?

"Miksi HIFK ei menesty?" on yksi SM-liigan ja etenkin iltapäivälehtien kestoaiheita vuodesta toiseen. Tämä syksy ei ole tehnyt poikkeusta. 

Alkukausi ei ole ollut pisteiden valossa säkenöivä. Liigan suurimmalla budjetilla ja yhdellä kovimmista materiaaleista pelaava HIFK on pisteillä mitattuna sarjassa kahdeksantena ja pelikohtaisella pistekeskiarvolla mitattuna 11. Eikä tähti ole ollut nouseva; viimeisimmässä pelissä helsinkiläiset ottivat turpaan liigajumbo Jukureilta niin, että tuntui: 4-1 on tyly lukema tuon tason joukkuetta vastaan.

Moni kysyy ymmärrettävästi miten tässä näin on käynyt - onko päävalmentaja Pikkaraisella homma hanskassa? Viime kaudellakaan lopputulos ei ollut budjetin mukainen.

Ottelutilasto valehtelee - alkukausi on ollut kelvollinen

Kun katsotaan otteluiden lopputulosten taakse, huomataan että kuva on varsin toisenlainen. Kuten HPK:n ja Sportinkin kohdalla, myös HIFK:n osalta sarjataulukkoon katsominen houkuttelee vetämään vääränlaisia johtopäätöksiä. Siksi otteluita tulee analysoida muutenkin kuin Teksti-tv:tä ja yksittäisiä pelitilanteita katsomalla. 

Kuten usein olemme sanoneet, parhaan käsityksen joukkueen pitkäaikaisesta menestyskyvystä saa katsomalla paljonko se luo maalipaikkoja ja paljonko se antaa niitä vastustajalle. Tällä tilastolla HIFK on voittanut kauden kaikki muut pelit paitsi Lukon ja Ässät. Jukureita vastaan toki ero oli niukka; jumboa vastaan 0.2 maalin etu ei ole kovin kaksinen suoritus.

Alla oleva taulukko näyttää erot maalit ja laukaisutilaston perustella lasketun maaliodottaman, pois lukien tilanteet, missä toinen joukkue pelaa maali tyhjänä.

Toisaalta HIFK:n ohjelma alkukaudella on ollut aika kova; vastassa sillä on ollut koko Liigan kärkikaarti Kärpistä Lukkoon, Tapparaan ja Ilvekseen. Näistä vain Lukko kykeni viemään maalipaikkatilaston nimiinsä. Ei huono suoritus lainkaan.

Viime peleissä meno on ollut huonompaa kuin kauden alussa, mutta kolmen ottelun otanta on aivan liian pieni vetämään mitään trendijohtopäätöksiä.

Puolustus on ollut kivikova

HIFK:in puolustusta on moitittu huonoksi. Näille puheille ei löydy katetta faktoista; tai jos löytyy niin ilmoittakaa ihmeessä. HIFK on antanut vastustajilleen maalipaikkoja liigan vähiten! Ei huono puolustus ole sellainen.

Alla oleva taulukko näyttää joukkueiden ja niiden vastustajien maaliodottaman laukaisutilaston perusteella. Erotusta on vielä korjattu joukkueen vastustajien keskimääräisen kovuuden ja kotipelien osuuden mukaan. Näin on saatu kokonaissuoritus. Sillä mitattuna HIFK on sarjan neljäs. 

Kaiken kaikkiaan on häikäisevää miten HIFK:in kenttäpeli on ollut niin kovassa iskussa, vaikka sairastupa on täynnä kuin Tokion metro.

Maalivahtipeli on tökkinyt - mutta aika korjaa sen

Mikä HIFK:in pelissä on sitten tökkinyt? Maalivahtipeli. Se on ollut Liigan heikointa. Tästä ei kannata olla liian huolissaan. Lyhyellä aikavälillä erot maalivahtipelissä ovat lähes pelkkää onnenkauppaa. Tuohimaa ja Halonen tullevat nostamaan tasoaan - tai saamaan paremman onnen - kunhan kausi etenee. Eivät nämä herrat toki ihan Liigan eliittiä ole viime kausien perusteella, mutta ei ole mitään syytä odottaa hurjan alisuorittamisen jatkuvan.

Ainakaan valmentajaa ei ole syytä laittaa vaihtoon maalivahtipelin yskiessä. Päävalmentajan vaikutus maalivahtipelaamiseen on hyvin lähellä nollaa. Tämänkin pystyy näkemään tilastoista. Verrattaessa maalivahtipelin hyvyyden tai huonouden pysyvyyttä silloin kun valmentaja vaihtuu tai pysyy samana; nähdään, että valmentajan vaihdoksella ei ole mitään vaikutusta. Moneen muuhun osa-alueeseen pelissä sillä on suurikin vaikutus, kuten aiemmin olemme kirjoittaneet.

Viime kausikin oli hyvä

Vaikka pahat kielet muuta väittävät, Pikkarainen ensimmäinen kokonainen kausi (alla olevassa taulukossa kausi 2020) oli sekin varsin mallikas. Laukaisutilastosta laskettu maaliero-odottama oli huikea +41. Vain KooKoo oli edellä, ja kokonaisuutena viimeisen 6 vuoden aikana yli tuon lukeman ovat päässeet vain Kärpät kahdesti ja HPK kerran. Parannus edelliskauteen oli järkyttävän suuri.

Edelliskaudellakin HIFK:in suoritusta himmensi hieman alavireinen maalivahtipeli. Maalinteon tehokkuus oli sarjan keskitasoa.

Onko HIFK krooninen alisuorittaja?

Kun joukkueen budjetti on sarjan suurin, eikö kaikki muu paitsi mestaruus ole alisuorittamista? Ei ole. Syynä on se, että parhaankaan joukkueen keskimääräinen sijoitus yli ajan ei ole ykkönen. Tuurilla on aina myös osansa ja siksi kalleimmankin joukkueen kohdalla mitalisija on hienoinen ylisuoritus materiaaliin nähden.

Toki HIFK on viime kaudet hienoisesti alisuorittanut pelaajabudjettiinsa ja -materiaaliinsa nähden, mutta ei valtavasti.

Pikkaraisen HIFK ei ole alisuorittanut lainkaan. Ensimmäistä vajaata kautta en ole huomioinut tähän mukaan ollenkaan, koska tilastojen mukaan se ei ennusta valmentajan menestystä lainkaan. Itse asiassa ensimmäisen vajaan kauden menestys korreloi jopa hieman negatiivisesti seuraavan (täyden) kauden menestyksen kanssa. Korrelaatio on toki niin heikko, että se lienee tilastoharha.

Mitä on syytä odottaa loppukaudesta?

HIFK:in osalta ennusmerkit loppukaudelle ovat kaiken kaikkiaan varsin kelvolliset. Kenttäpeli on kuosissa ja maalivahtipelikin palautuu kohti keskiarvoa kun vain malttaa odottaa. Valmentajanvaihdoksesta puhuvat eivät käsittääkseni ole oikein malttaneet analysoida tilannetta. Toki, ei olisi ensimmäinen kerta kun huonosta onnesta johtuva heikkous johtaisi potkuihin. Toivottavasti nyt ei käy niin.

Toisaalta, näin lyhyen ajan jälkeen alkukaudesta ei kannata vetää suuria johtopäätöksiä suuntaan eikä toiseen. Vaikka tuurin merkitystä siivotaan tilastoista, alle 10 pelin otannalla tuuri sanelee edelleen niin paljon, että on hyvä muistuttaa itseään omasta tietämättömyydestään.