Kun mikään ei riitä - vauhtisokeus vei JYP:in kaaokseen

JYP on päässyt viime viikkoina otsikoihin kyseenalaisista syistä; satojen tuhansien veromätkyt, vuoden toiset yt-neuvottelut ja omenana porsaan suussa valmentajien lomautus loppuvuodeksi. Pelikin on yskinyt pahemman kerran.

Kolme voittoa viimeisestä kolmesta pelistä nostivat JYP:in toki sarjataulukossa seitsemänneksi, mutta se ei peitä sitä tosiasiaa, että JYP:in suoritus alkukaudella on ollut huono. Kaksi voittoa SaiPasta ei ole merkki kurssin kääntymisestä, sillä nykykuntoinen SaiPa ei ole todellinen tasomittari kenellekään. Sportista tuli komea 4-0 voitto, mutta siitä suuri kiitos kuuluu onnettarelle.

Kokonaisuutena JYP:in alkukausi on ollut helpommasta päästä, mutta silti joukkueen maaliero-odottama on pakkasella. Kun suoritusta korjataan alkukauden helppoudella, JYP on sarjan kolmanneksi huonoin joukkue. Valmennuksen lomauttaminen vuoden loppuun asti ei varmasti tilannetta paranna.

Miten tässä näin kävi?

JYP on ollut yksi 2000-luvun parhaita liigajoukkueita. Vuodesta 2007 lähtien menestys ja kiekkohuuma ruokkivat toisiaa ja JYP oli kaudesta toiseen Liigan prahaimmistoa. Kaudesta 2018-2019 tahti on kuitenkin hiipunut. Miten tässä näin kävi?

Näyttää vahvasti siltä, että menestysvuosina jyväskyläläisiin iski vauhtisokeus. Runkosarjan neljäs sija alkoi tuntua katastrofilta. Epäilemättä mestaruuksien jälkeen se siltä tuntuukin. Menestyksen huumassa kuitenkin taisi unohtua, että jokainen mitali on ylisuoritus, vaikka joukkue olisi budjetiltaan sarjan kärjessä. Tämä pätee myös JYP:iin.

Oireita vauhtisokeudesta saatiin jo menestysvuosina. Huhuja valmentajien ja seurajohdon kiristyneistä väleistä näkyi aina kun mitali jäi saavuttamatta. Lopullisesti mopo hirtti kaudella 2017-2018 kun Marko Virtanen sai kauden päätteeksi potkut.

Millainen oli Virtasen potkuihin johtanut kausi? Hyvä. Toki JYP putosi puolivälierissä HIFK:lle, mutta kun katsoo koko kauden pelisuoritusta, JYP oli todella hyvä. Maalipaikoilla mitattuna JYP oli liigan ehdotonta eliittiä (+35); vain Tappara oli edellä. Joukkue jäi runkosarjan neljänneksi, mutta oli vain neljän pisteen päässä kakkossijasta, johon se olisi suorituksensa perusteella kuulunut.

Edellinenkin kausi oli mainio; maalipaikoilla mitattuna joukkue oli liigan paras ja tällä kertaa kakkossija jäi kolmen pisteen päähän. Pudotuspelien päätteeksi JYP juhli pronssia.

Kaiken kaikkiaan Virtasen kaudella joukkue oli liigan parhaimmistoa; ja trendi oli sitäpaitsi nouseva. Kuten alla oleva taulukko osoittaa, JYP:in kenttäpeliä parhaiten kuvaava maaliero-odottama parani kaudesta toiseen; kuudesta 14:aan, sitten 27:ään ja lopuksi 35:een. Kaiken järjen mukaan kaikkien olisi pitänyt olla tyytyväisiä. Kirkkaimpia mitaleita ei tullut, mutta niihin vaaditaan aina merkittävää onneakin. JYP ei ollut onnettaren suosikki, mutta itse peli oli upeassa kuosissa.

Menestyksen tuoma huuma oli kuitenkin mitä ilmeisemmin sokaissut päättäjät. Runkosarjan neljäs sija ja putoaminen puolivälierissä sai kupin menemään nurin. Virtanen haluttiin ulos. Nämä ovat yhdet liigahistorian käsittämättömimmistä potkuista; ja seuraukset olivat sen mukaiset.

Kaudelle 2018-2019 ruoriin istutettiin liigapiireissä kokematon Lauri Merikivi. No, mitalit eivät kirkastuneet. Kausi oli kiltisti sanottuna pannukakku. Merikivi sai potkut kauden puolivälissä, ja lopulta JYP selvisi nipinnapin säälipleijareihin. Siellä tuli noutaja.

Uusi nousu - ja sen loppu

Viime kaudella oli syytä odottaa parempaa. Ruoriin hankittiin Pekka Tirkkonen, jonka valmennushistoria Liigassa oli vakuuttava. Hän oli saanut SaiPan ylisuorittamaan useana vuonna. 

Viime kaudella JYP menestyi maaliodottamalla mitattuna kohtalaisesti. Kun huomioi, että suoritus tyypillisesti paranee valmentajan pysyessä samassa joukkueessa useita vuosia, ennusmerkit olivat hyvät. Toki pelaajabudjettia jouduttiin leikkaamaan tälle kaudelle. Sen seurauksena puolustuksen vaihtuvuus oli rajua, ja hyökkäyskaluston laatu oli kaukana liigan kärjestä.

Nousukiito jäi kuitenkin kesken. Tirkkosen lomautuksen myötä saimme lukea, että valmennuksen ja seurajohdon välit olivat jo kiristyneet jo aiemmin. Liekö jälleen käynyt niin, että jyväskyläläisillä ei ollut malttia rakentaa menestystä; pettivätkö hermot jo ennen kuin rakennustyö oli saatu edes puolivalmiiksi? 

Mene ja tiedä. Joka tapauksessa nyt näyttää siltä, että JYP:in 2000-luvun menestys on mennyttä, ja luvassa on huonompi huomen, ellei meno muutu radikaalisti.