Kun johtopäätökset tehdään ennen analyysia

Kauden alussa olen ihmetyksellä lueskellut analyysejä siitä kuinka HIFK:n ja HPK:n peli on sekaisin - tai kuinka Sportin voitto Tapparasta on esimerkki Sportin vahvasta vireestä.

Nämä ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä kuinka johtopäätökset vedetään ensin muutamien harvojen otteluiden lopputuloksista - ja perustelut keksitään vasta jälkikäteen. Tämä on hyvin tunnusomaista ihmiselle. Kuten Tuomas Enbuske joskus kirjoitti: loogisuus ei kuulu ihmisen tehdasasetuksiin. Valitettavasti tämä luonteenomainen kyky keksiä tarinoita faktoista huolimatta haittaa meidän kykyä ymmärtää syyt ja seuraukset.

Case HPK - huono tuuri peittää hyvän pelin

Hallitseva mestari HPK on jumittunut sarjataulukon pohjille ja voittosarake näyttää nollaa; Mikä valtava mahalasku! Tämän vuoksi moni on päätynyt ehdottamaan, että HPK:n peli ei kulje. Se ei kyllä ole totta. Laukaisutilastosta laskettu maaliodottama kertoo ihan toista tarinaa. Vain Kärpät ja Tappara ovat luoneet Kerhoa vastaan enemmän maalipaikkoja kuin Kerho heitä vastaan. Kaikissa muissa peleissä HPK on hallinnut laukaisutilastoja, kuten alla oleva tilasto näyttää.

HPK:n oli tilastojen valossa selkeästi parempi kuin KalPa, Ässät tai Lukko - mutta tällä kertaa onni ei ollut myötä.

Etenkin lyhyellä aikavälillä joukkueen peliä tulee analysoida ihan muilla mittareilla kuin pelin lopputuloksella. Tilastot osoittavat yksiselitteisesti, että joukkueen kyky luoda maalipaikkoja ja pitää vastustaja pois maalipaikoilta ovat paljon parempi ennuste tulevaisuutta ajatellen kuin se paljon puhuttu tehokkuus.

Jos joukkue on poikkeuksellisen tehokas maalipaikkojen hyödyntämisessä tai sen vastustaja poikkeuksellisen tehoton, sillä on käynyt vain hyvä tuuri. Nimittäin tehokkuus edellisissä peleissä ja tehokkuus tulevissa peleissä eivät korreloi juuri lainkaan. Suomeksi: Poikkeuksellisen tehoton joukkue kuten HPK voi ihan hyvin olla tehokas tulevaisuudessa.

Maalipaikkojen luomisen suhteen tilanne on toinen. Kyky luoda maalipaikkoja menneissä peleissä ennustaa joukkueen kykyä tehdä se tulevissa peleissä. Jos et usko, katso tilastoja. Jos väität toisin, näytä se luvuin. Faktojen pitää viedä ja mielipiteen vikistä. Siksi uskon HPK:hon enemmän nyt kuin ennen kauden alkua. HPK:n luvut eivät ennen kauden alkua olleet toiveita herättäviä. Alkukauden peli sitävastoin on ollut.

Case Sport - Positiivinen yllätys, mutta eri syistä kuin luulet.

Edelliset kaudet sarjataulukon pohjaa kyntänyt Vaasan Sport on ollut yksi alkukauden positiivisimmista yllättäjistä. Vaikka joukkue on pelannut pelkkiä vieraspelejä, pisteitä on tullut 1.6 peliä kohden. Ironista kyllä, joukkue on saanut erityisesti positiivista huomioita suorituksista, jotka ovat enemmän onnen kauppaa; Jatkoaikavoitosta Tapparaa vastaan ja Rasmus Reijolan kolmesta peräkkäisestä nollapelistä.

En vähättele yhtään Sportin voittoa Tapparasta vieraksentällä Hakametsässä. Se on upea suoritus. Ironista tästä tekee sen, että Tappara-peli oli ainoa, missä joukkue on ollut selvästi alakynnessä. Tappara-voitto ei siis ollut osoitus Sportin hyvyydestä. Kaikki muut pelit sitävastoin ovat olleet.

Eilen Sport kylvetti SaiPaa - eikä vain maalien valossa. SaiPan maaliodottama oli käsittämättömän alhainen; 1.16. Toisin sanoen, vaikka SaiPa olisi viimeistellyt keskimääräisen liigajoukkueen tahdilla, maaleja ei olisi tullut kuin yksi. Aiemmin Sport hallitsi peliä Ässiä ja Pelicansia vastaan. Silloin ei vain ollut onni myötä. Sellasista elämä on. Pelistä se ei kuitenkaan tee huonoa.

Sitten päästäänkin Vaasan toiseen ihmeeseen Rasmus Reijolaan. Mitä voimme päätellä hänen huikeasta suorituksestaan; takana tällä kaudella kolme peliä ja kaikissa peleissä tuloksena nollapeli! Hattu päästä. Tuollainen suoritus on häikäisevä.

Samalla kuitenkin on hyvä muistaa, että hyvä maalivahtipeli lyhyellä aikavälillä ei ole hyvä tae kestävästä menestyksestä. Maalivahtipeli on maalinteon tehokkuuden peilikuva. Toisin sanoen, Reijolan hyvä peli tarkoittaa, että vastustajan maalinteon tehokkuus on ollut heikkoa. Ja kuten yllä todettiin, se on lyhyellä aikavälillä enimmäkseen onnen kauppaa.

Sportin kannalta rohkaisevampaa on se, että kenttäpeli toimii. Rehellisyyden nimissä on muistettava, että ei Sportin puolustuspeli ole edelliskausinakaan ollut katastrofaalisen huonoa. Maalivahtipeli on ollut. Mutta tällä kaudella puolustuspeli on parantunut entisestään.

Hyökkäyspelikin on toiminut. Kuten Risto Dufva sanoi Tappara-pelin alla haastattelussa; ei peli huonoa ole ollut, vain maalit ovat puuttuneet. Silloin ei ole syytä huoleen; historia osoittaa, että maalit tulevat kyllä aikanaan kunhan vain paikkoja saadaan luotua.

Huomio pois tuurista

Tarinan opetus on, että on kyettävä näkemään pelien lopputulosten taakse. Monen ottelun lopputulos on kiinni siitä meneekö yksi kiekko 10 senttiä ohi maalin vai juuri tolpan juuresta sisään. Siksi tuuri näyttelee siinä suurta osaa. Toki laukaisutilastoissakin on tuuria mukana, mutta vähemmän. Viiden-kuuden ottelun perusteella ei kannata vetää koskaan liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Kausi on vasta nuori, mutta hämeenlinnalaiset ja vaasalaiset ovat osoittaneet, että he ovat saaneet käännettyä todennäköisyyksiä himpun verran enemmän omalle puolelleen. Se on ainoa mitä he voivat tehdä. Loppu on jätettävä rouva Fortunalle.