Kauden komeetat - osa 3: Ilves - Vaikeuksien kautta voittoon

Viime kauden kolmas positiivinen yllättäjä oli Ilves. Toki Ilves lähti kauteen suurin odotuksin. Joukkue oli nuori ja iskukykyinen - ja penkin takana istui Karri Kivi, jonka valmennussaldo oli yksi Liigan parhaista. Eikä siinä vielä kaikki. Kautta edeltävällä harjoituskaudella Ilves oli paras liigajoukkue. Kauden kynnyksellä kaikki näytti siis hyvältä.

Sitten kaikki meni pieleen.

Kivi ulos - suunta ylös

Karri Kivi ehti valmentaa joukkuettaan vain seitsemän peliä kunnes hänelle näytettiin ovea. Ensimmäisten seitsemän pelin saldo oli kieltämättä murheellinen. Yksi voitto, kolme pistettä, maaliero -11 ja 28 maalia omiin. Ei siis ihme, että seurajohdon kärsivällisyys loppui.

Jouko Myrrän otettua valmennusvastuun tahti muuttui välittömästi. Ilves otti heti kärkeen pari murskavoittoa, ja jatkoi seuraavat 14 peliä hurjalla tahdilla; 11 suoraa voittoa, 34 pistettä ja maaliero komea +28.

Näin ollen yleisesti vedetty johtopäätös oli, että Ilves löysi valmentajanvaihdolla oikotien onneen, kuten Jatkoaika.com otsikoi.

Valmentajanvaihdos ei syynä suunnan muuttumiseen

Kun Ilveksen alku- ja loppukautta katsoo tilastojen valossa, väitteelle valmentajanvaihdoksen aiheuttamasta rakettimaisesta noususta ei löydy juurikaan tukea.

Yleisesti ottaen valmentajan vaihtumisen kesken kauden on todettu olevan vaikutuksiltaan olematon joukkueen suoritukseen. Aihetta on tutkittu paljon. Joukkueen suoritus toki yleensä paranee lyhyellä aikavälillä valmentajan vaihtuessa. Tämä ei kuitenkaan johdu valmentajan vaihtumisesta.

Yleensä valmentaja saa potkut tilanteessa, jossa kaikki on mennyt pieleen, eikä onnikaan ole ollut myötä. Toisin sanoen, suurin osa poikkeuksellisen heikosta suorituksesta johtuu poikkeuksellisen huonosta tuurista. Tuuri puolestaan hakeutuu pidemmän päälle kohti nollapistettä. Poikkeuksellisen huono tuuri ei siis yleensä kestä loputtomiin. Kolikonheitto ei systemaattisesti suosi yhtä ja syrji toista. Katastrofaalisen tuurin jälkeen edessä on yleensä normaalimpaa tuuria, riippumatta vaihdetaanko valmentajaa vai ei.

Ilvekselle näyttää käyneen juuri näin. Taitomittareilla Ilveksen alkukausi ei ollut mitenkään sysimusta, vaikka ei loistavakaan. Alkukauden maaliero-odottama oli alkukaudella lähellä nollaa: Vastustaja ei saanut juurikaan parempia maalipaikkoja kuin Ilves itse. Suurimmat syylliset karmeaan alkukauteen olivat järkyttävän huono maalivahtipeli ja huono tuuri. Tilastojen mukaan maalivahtipelikin on lyhyellä aikavälillä hyvin pitkälti onnen kauppaa, joten ei ole suuri virhe sanoa, että alkukauden katastrofi oli huonoa onnea.

Kaiken kaikkiaan seitsemän pelin otos on niin pieni, että siitä ei pitäisi kenenkään vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä; saati sitten ryhtyä valmentajan vaihtoon, jonka yleisesti on todettu auttavan joukkueita yhtä paljon kuin loitsujen lausumisen. Etenkin kun pielessä olivat alkukaudella hyvin sattumapitoiset mittarit, voidaan Ilveksen valmentajavaihdoksen ja suoritusparannuksen olevan yksi klassinen esimerkki tapauksesta, missä korrelaatio ei tarkoita kausaalisuutta.

Maalivahtipeli parani - maalipaikkojen hyödyntäminen myös

Myrrän tultua ruoriin tulokset paranivat etenkin maalivahtiosastolla ja maalipaikkojen hyödyntämisessä. Myrrän alkutaipaleella Ilves sai kiekon tekopaikoista sisään erittäin hyvin tehoin. Tilastot osoittavat, että tämä mittari on kuitenkin lähes pelkästään sattuman kauppaa. Hyvä tekopaikkojen hyödyntäminen ei ennakoi sitä, että joukkue hyödyntää tekopaikat hyvin jatkossakin.

Hyvä maalivahtipeli ei puolestaan pidemmällä tarkastelukaudella ole yhtä satunnaista. Siksi voikin sanoa, että loppukauden hyvä maalivahtipeli ei mitä luultavimmin ollut silkkaa sattumaa. Tupsukorvat saavat kiittää etenkin Lukas Dostalia siitä, että joukkue nousi nopeasti kärkikahinoihin ja pysyi siellä kauden loppuun asti. Dostalin pysyminen maalin suulla onkin erinomainen uutinen ensi kautta silmällä pitäen.

Loppukautta kohden myös hyökkäyspeli asettui uomiinsa ja kauden viimeisellä puoliskolla Ilveksen hyökkäyspään maaliodottama oli liigan eliittiä.

Alla oleva kuvaaja näyttää Ilveksen kokonaissuorituksen kehityksen läpi kauden, sekä tärkeimmät osa-alueet. 

Yhteenveto - Hyvä ja tasainen suoritus 

Vaikka Ilveksellä olikin alkukauden jälkeen myös onni myötä, sen menestystä ei missään nimessä voi laittaa sattuman piikkiin. Ilveksen maaliero-odottama oli sarjan neljänneksi paras, kiitos etenkin erittäin hyvin toimineen hyökkäyspelin. Lisäksi maalivahtipeli oli liigan ehdotonta eliittiä. Puolustuspelikään ei ollut huonoa, vaikka se onkin ainoa osa-alue, jossa Ilves oli jäljessä liigakärkeä.

Tämä toinen kuvaaja näyttää Ilveksen kumulatiivisen kokonaissuorituksen kehityksen läpi kauden, sekä tärkeimmät osa-alueet erikseen.

Oheinen taulukko näyttää, että Ilveksellä oli sekä taito että tuuri puolellaan; jokainen osa-alue oli kauden lopussa plussalla.

Kun joukkueen valmennus ja pelaajarunko ovat pysyneet oleellisin osin ennallaan ja palapelin tärkein palanen Lukas Dostalkin liittyi kuin liittyikin takaisin Ilves-miehistöön, joukkue kannattajineen voi odottaa tulevaa kautta suurin odotuksin. Ilves lienee jälleen mukana kärkikahinoissa ja pystyy mitä todennäköisimmin jopa haastamaan Tapparan Tampereen herruudesta.

Liigan terävimpään kärkeen nousemiseen vaadittaisiin puolestaan puolustuspelin paranemista kohtuullisen hyvästä erinomaiseksi. Aika näyttää onko Ilveksestä ja Myrrästä siihen.